Korona-arjen haasteet kasautuvat yksinhuoltajaperheisiin

Koronapandemia on maailmanlaajuinen kriisi, jonka kaltaisia koetaan vain harvoin. Rajoitustoimet, etätyöt ja etäkoulu ovat muuttaneet monella tapaa lapsiperheiden arkea ja vuorovaikutusta. Monet perheet ovat joutuneet kehittelemään uusia strategioita, joilla selvitä korona-arjesta sosiaalisen eristäytymisen ja sulkutoimien aikana.

Ensimmäisten tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että korona-aika on kohdellut monissa maissa lapsiperheitä eriarvoisesti: osassa perheistä ongelmat kasautuvat, kun taas toisissa perheissä nautitaan lisääntyneestä kotonaolosta ja perheen yhteisestä ajasta. Eniten negatiivisia vaikutuksia koronalla näyttää olleen niissä lapsiperheissä, joissa jouston mahdollisuudet arjen järjestämisessä ovat syystä tai toisesta rajallisempia tai jotka ovat olleet jo ennen koronaa muita perheitä heikommassa asemassa (esim. Smyth ym. 2020; STM 2021). On myös todennäköistä, että koronan vaikutukset näissä perheissä ovat pitkäaikaisia (Dromey ym. 2020; Erola ym. 2020).

Korona-arki uuvuttaa

Korona-arki on koetellut erityisesti yksinhuoltajia (Hertz ym. 2020; Choi ym 2020; Smyth ym. 2020). Myös Suomessa koronapandemia on iskenyt voimakkaasti yksinhuoltajaperheisiin, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia (STM 2021). Sosten jäsenjärjestöilleen tekemän kyselyn mukaan erityisesti yksinhuoltajalle korona-arki on ollut raskasta ja sosiaalipalveluja tarvitaan kipeästi. Helsingissä karanteenirajoitukset ovat hankaloittaneet useampaa kuin joka kolmatta (37 %) yksinhuoltajaa ja lähes yhtä moni yksinhuoltaja kokee oman hyvinvointinsa heikentyneen koronan aikana (Keskinen & Hirvonen 2020).

Korona-ajan aiheuttamat lomautukset, työttömyys  ja konkurssit ovat lisänneet suomalaisperheiden epävarmuutta toimeentulosta. Monessa yksinhuoltajaperheissä rahat ovat olleet tiukassa jo ennen koronaa, koska toimeentulo lepää yhden aikuisen harteilla.

Taloudellisten huolien ohella arkeen on tullut uusia velvoitteita. Koronapandemia on entisestään vaikeuttanut yksinhuoltajien työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Kanadassa ja USA:ssa kerätyn kyselyn mukaan yksinhuoltajien on vaikeampi tehdä töitä ja huolehtia tai valvoa lastensa koulunkäyntiä oppimista samanaikaisesti oman palkkatyön kanssa, kun vastuuta ei voi jakaa toisen vanhemman kanssa. Yksinhuoltajaäidit tunsivat myös olevansa väsyneitä ja stressaantuneita, koska työn ja perheen rajat ovat hämärtyneet. Palkkatyön ja perheen välisten rajojen puuttumisella oli kielteinen vaikutus hyvinvointiin ja jaksamiseen Yksi huolenaiheista liittyi siihen, että nykyisen suorituskyvyn tai tuottavuuden heikkenemisellä voi olla kielteisiä vaikutuksia työhön tai uraan pidemmällä aikavälillä. (Hertz ym. 2020.)

Samansuuntaisia havaintoja on myös Turun yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön oppiaineissa keväällä 2020 kerätyssä kyselyssä:

”Haastavinta on, että lapseni haluaa vanhemman huomiota pitkin päivää, vaikka yritän keskittyä työtehtäviin. Tämä on ymmärrettävää (kyseessä 6-vuotias), mutta melko rasittavaa. Työhön keskittyminen on heikentynyt selvästi ja tekeminen keskeytyy jatkuvasti. Lapseni vaatii minulta nyt hiukan erilaista seuraa kuin aiemmin, sillä eskarissa leikkimisen puuttuessa hän vaatii minua leikkikaveriksi hippaan, legoleikkeihin ym. Hän ymmärtää kyllä työni tekemisen tärkeyden (olen selittänyt, että muuten äiti ei saa palkkaa, jolla maksetaan esim. ruoka ja lelut), mutta ei aina jaksa odottaa.”

”Lapset eivät saa omilta opettajilta käytännössä mitään tukea. Tehtävät vain jaetaan Wilmaan ja vanhemmat vastaa toteutuksesta. Tehtävät ovat aivan liian monimutkaisia 1 luokkalaisen itse ymmärtää. Opettaja on soittanut lapselle kerran. Koska omat työt jää päivisin puolitiehen eikä minulla ole puolisoa auttamassa, teen töitä iltaisin/öisin, kun saan lapset nukkumaan. En voi tehdä itse vähempääkään koska taloudellinen tilanne ei sitä salli. Olen jatkuvasti oman jaksamisen äärirajoilla, ja tämä näkyy tietysti kaikessa kommunikaatiossa, sekä lasten että kollegoiden kanssa. En uskalla laittaa myöskään lapsia kouluun koska kuulun itse riskiryhmään. Ratkaisuja tai apua ei ole löytynyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkään oman mielenterveyteni puolesta.”

Yksinhuoltajaperheissä koronapandemian aikana haasteita on aiheuttanut erityisesti se, etteivät perheet ole voineet turvautua tavanomaiseen lähipiiriin kuten ystäviin, sukulaisiin tai isovanhempiin. Tämä on voinut lisätä niidenkin yksinhuoltajaperheiden uupumusta, jotka ennen pandemiaa selvisivät arjessaan normaalisti. Kahden aikuisen kotitaloudessa perheen sisäiset selviytymiskeinot kuten vastuun jakaminen lasten hoivasta ja yhteisten aikataulujen teko olivat keskeisiä arjesta selviytymiskeinoja sulkutoimien aikana, mutta yksinhuoltajaperheissä joudutaan selviytymään monesti yksin (Salin ym. 2020). Myös jatkuva yhdessä olo voi koetella lapsen ja vanhemman välisiä suhteita ja kiristää pinnaa.

Lapsen perhesuhteet voivat kärsiä

Suomessa monien eronneiden vanhempien ja lasten arkea rytmittävät lapsen siirtymiset vanhemman kodista toiseen. Vuoroasuminen eli viikko äidillä ja viikko isällä on yleistyvä lapsen luonapitoa koskeva käytäntö ja noin 30 prosentilla lapsista on vuoroasumisjärjestely vanhempien eron jälkeen. Useimmissa eroperheissä lapsi asuu useita päiviä kuukaudesta toisen vanhemman luona. (Miettinen ym. 2020.)

Koronapandemian aikaiset rajoitukset ovat vaikuttaneet myös lasten ja vanhempien tapaamisten toteutumiseen. Hallituksen linjauksen mukaisesti korona-aikana kontakteja muihin ihmisiin ja ihmisten liikkumista piti rajoittaa. Tämä aiheutti epävarmuutta ja tulkintaerimielisyyksiä lasten tapaamisista (STM 2021). Koronavirus tai poikkeustila itsessään ei ole peruste jättää noudattamatta käräjäoikeuden päätöstä tai lastenvalvojalla vahvistettua sopimusta lapsen tapaamisoikeudesta. On kuitenkin raportoitu tilanteista, joissa koronan varjolla on estetty lasta tapaamasta toista vanhempaansa (HS 11.9.2020). Näin asiasta kirjoittaa omassa aineistossamme isä:

”Haasteena ollut, että lapsen äiti ei ole koronan takia sallinut lapselle tapaamissopimuksen mukaisia vierailuja luokseni toiselle paikkakunnalle. Kummassakaan kyseessä olevassa maakunnassa ei tilanne ole koronan suhteen paha verrattuna Etelä-Suomeen. Olen yrittänyt hoitaa asiaa oikeusaputoimiston ja lastenvalvojien kautta, mutta mitään ei voi tehdä. Tilanne on käsittämätön. Etävanhemman oikeus lapseensa ja lapsen oikeus etävanhempaansa on surkea ja aiheuttaa henkistä kärsimystä.”

Lasten tapaamisiin liittyvistä ongelmista on raportoitu erityisesti tilanteissa, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat muodostaneet uusia suhteita (Smyth ym. 2020). Monissa näissä perheissä on lapsia useista eri parisuhteista, mikä voi altistaa viruksen leviämiselle.

Vanhempien olisikin tärkeä miettiä, miten lapsen luonapito ja tapaamiset toteutuvat kaikkien näkökulmasta turvallisesti. Koronaan sairastumisen ja sille altistumisen liittyvät riskit on huomioitava. Mikäli mahdollista, tapaamiset pitäisi toteuttaa sovitun mukaisesti. Jos riskinä on sairastuminen, pitää sopia poikkeusjärjestelyistä. Onneksi nykypäivänä käytössä oleva teknologia mahdollistaa yhteydenpidon moninaisin keinoin, vaikka livetapaamisia ja luonapitoa ei voisikaan toteuttaa sovitun mukaisesti. Kotiläksyissä voi auttaa ja iltasadun voi lukea virtuaalisesti. Etäyhteys ei toki korvaa kasvokkaista kohtaamista ja yhdessäoloa.

Lasten tapaamisiin voi korona-aikana liittyä myös logistisia haasteita. Vaikka suurin osa eronneista perheistä asuu lähekkäin ja lapsen kulkeminen kahden kodin välillä sujuu pääosin hyvin (Miettinen ym. 2020), on korona-aika tuonut esille myös uudenlaisia haasteita. Julkisten kulkuvälineiden käyttöä on voitu arastella ja Uudenmaan rajojen sulun aikana tapaamisia on voinut jäädä toteutumatta.

Yksinhuoltajaperheiden tarpeet huomioitava

Vaikka vielä emme tiedä koronan vaikutuksia pidemmällä aikavälillä, kriisit iskevät usein voimakkaasti jo ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin perheisiin (esim. Erola 2020). Yksinhuoltajien uupumisen ja mahdollisten lastensuojelullisten toimenpiteiden ehkäisemiseksi kuntien on tärkeä tarjota varhaiskasvatusta ja  kotipalvelua sitä tarvitseville yksinhuoltajille arjen haasteista selviytymisen helpottamiseksi. Kotipalvelun ja varhaiskasvatuksen saatavuus ei vain mahdollista äitien työssäkäyntiä, vaan tarjoaa myös lapselle turvallisen ja hänen kehitystään ja hyvinvointiaan tukevan hoitoympäristön, jos vanhemmat alkavat väsyä. Yksin ei tarvitse jaksaa enempää kuin mihin kykenee.

Perheet tarvitsevat myös tukea, ohjausta ja neuvontaa tapaamisasioista sopimiseen ja yhteisvanhemmuuden toteuttamiseen uusissa ja muuttuvissa olosuhteissa. Tässä myös järjestöjen tarjoama tuki on merkittävä.

Mia Hakovirta, Turun yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos, sosiaalipolitiikka ja INVEST lippulaivahanke
Milla Salin, Turun yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos, sosiaalipolitiikka
Anniina Kaittila, Turun yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos, sosiaalityö

Lähteet:

Choi S., Byoun S-J. & Kim EH. (2020) Unwed single mothers in South Korea: Increased vulnerabilities during the COVID-19 pandemic. International Social Work. 2020;63(5):676-680.

Dromey, J, Dewar, L. & Finnegan. J. (2020) Tackling single parent poverty after coronavirus. Learning and Work Institute. https://learningandwork.org.uk/single-parent-poverty/ [Luettu 1.2.2020].

Erola, J. ym (2020) Koronakriisin vaikutukset lasten ja nuorten oppimiseen, koulutukseen ja hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Invest policy brief 19.5.2020.

Hertz R., Mattes J. & Shook A. (2020)  When Paid Work Invades the Family: Single Mothers in the COVID-19 Pandemic. Journal of Family Issues. October 2020.

Keskinen, V. & Hirvonen, J. (2020) Helsinki-barometri: Huolestuneisuus koronan vaikutuksista lisääntynyt. Kvartti. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsinki-barometri-huolestuneisuus-koronan-vaikutuksista-lisaantynyt [Luettu 1.2.2020]

Miettinen, A, Hakovirta, M, Saarikallio-Torp, M, Haapanen, M, Kurki, P, Kalliomaa-Puha, L,   Sihvonen, E, Heinonen, HM,  Kivistö, N (2020) Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva: vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta. VN-TEAS loppuraportti.

Salin, M & Kaittila, A & Hakovirta, M & Anttila, M (2020) Family Coping Strategies During Finland’s COVID-19 Lockdown. Sustainability 12(21).

Smyth, B.M., Moloney, L.J., Brady, J.M., Harman, J.J. &Esler, M. (2020), COVID‐19 in Australia: Impacts on Separated Families, Family Law Professionals, and Family Courts. Family Court Review, 58, 1022-1039.

STM (2020) Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa: lapsistrategian koronatyöryhmän raportti lapsen oikeuksien toteutumisesta. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:21.